7 billion people, 14 billion faces.

Olen nyt lopettanut luottamisen ihmisiin. Tämän vuoden puolella 3 ihmistä, joita pidin kaikkia enemmän tai vähemmän ystävänäni, ovat pettäneet luottamukseni. Petetyksi tulemisen lisäksi työkaverin jatkuva selkäänpuukotus ja oman edun tavoittelu ei nyt osunut oikeaan saumaan, joku sanoisi vain, että normaalia toimintaa naisvaltaisessa työpaikassa. Niinhän se valitettavasti taitaa olla. Ehkä olen pitänyt turhaan työkaveriani myös ystävänäni, mutta tosipaikan tullen hän onkin se pisteiden kalastelija (myös minun ideoillani) ja pahin selkään puukottaja. Ehkä hän kokee minut jotenkin uhkana, mitä en todellakaan ole tällä hetkellä kenellekkään. Tätä showta kaipasin vähiten tässä vaiheessa elämääni. Ehkä jopa hieman ylireagoin, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole nyt voimia...

Sattuneesta syystä olen miettinyt viime aikoina ihmisten välistä luottamusta ja ystävyyttä. Parhaana nyrkkisääntöntä voi oikeastaan pitää sitä, että kuuntelee, millä tavalla henkilö puhuu muista ihmisista, sillä hän todennäköisesti puhuu muille sinusta samalla tavalla. Eli mielummin aito vihollinen kuin epäaito ystävä.

Alan vähitellen kaipaamaan jotain mukavia asioita elämääni. Olen oppinut ilahtumaan pienistäkin asioista. Sillä parishuteemme kasvatti minua ainakin siltä osalta, että opin ettei raha tee onnelliseksi. Eniten minua loukkasi heti eromme jälkeen kommentit: Kannattikko ero, nyt elintasosi laskee. HALOO!!! En todella halua jäädä huonoon suhteeseen vain ja ainoastaan rahan takia. Ymmärrän nyt jälikäteen, että elämäni saattoi olla jonkun mielestä kadehdittavaa, mutta se oli meille arkea. Siinä kohtaa kun kuulin, että poikaystäväni oli pettänyt minua, ei olisi ollut suurta eroa olisinko itkenyt asiaa pienessä yksiössä, vai kaksikerroksisessa 280 neliön loft-asunnossamme bulevardilla. Ainut positiivinen asia siinä ehkä oli se, että pystyin pitämään paremmin etäisyyttä häneen, sillä en todellakaan halunut nähdä häntä.

Pelkään, että katkeroidun; en halua, että minusta tulee ihmisten vihaaja. Tyttö, jonka kanssa poikaystäväni petti minua on meille molemmille tuttu. Hän myös tiesi, että olimme parisuhteessa silloin. Olemme molemmat maajoukkueessa, joten joudumme tapaamaan usein. Odotan mielenkiinnolla huhtikuun maajoukkueleiriä. Itse en osallistunut loukkaantumisen vuoksi maaliskuun leirille lainkaan eli tästä tulee ensimmäinen kohtaaminen. Muut eivät maajoukkueessa tiedä eromme syitä, enkä aijo sitä heille kertoa, vaikka joukossa on myös muutama hyvä ystäväni. Mielenkiinnolla odotan tytön suhtautumista minua kohtaan. Itse olen päättänyt olla tyynen rauhallinen. Tervehdin häntä, mutta muuten en aijo puhua hänelle. Minulla on kuitenkin vahva usko, että jos muut tytöt tietäisivät, olisivat he puolellani, sillä olen ollut siellä niin kauan ja hän puolestaan ei, eikä ehkä ole muutenkaan aivan kaikkien mieleen. Toivottavasti pystyn pitämään itseni coolina.  Pakko kyllä myöntää, että se verran katkera olen tilanteesta, että kerroin valmentajallemme (joka on myös minun kotivalmentaja), että se oli hän, jonka kanssa poikaystäväni petti minua, mutta uskon, että olisi se ollut ketä hyvänsä, niin olisin sen hänelle kertonut.

Pysyn kuitenkin kannassani, että olemme eronneet, välillä se on todella vaikeaa, sillä en haluaisi kantaa tätä b-luokan ihmisen leimaa. Exäni kyllä aika-ajoin yrittää saada minua takaisin,  mutta hän ei pystynyt pitämään minua aina ykkösenä, joten ottakoot jonkun niistä tilalleni pyrkijöistä. Olen itse ainakin niin skeptinen, että lähinnä ajattelen tällä hetkellä, etten ikinä enää pysty rakentamaan uutta parisuhdetta.