Taas on aikaa vierähtänyt kuukauden verran viime postauksesta. Kerrankin voin sanoa käsisydämellä, ettei tämän kuukauden aikana ole tapahtunut mitään mullistavaa minun elämässäni, eikä edes parisuhteessani. Mitä nyt sunnuntaina hain salaa töitä Saksasta.  Mutta ajoin kertoa asiasta, mikäli asia jotenkin etenee, tuskinpa vain.

On edelleen erittäin turhauttavaa, sillä olemme yrittäneet lasta jo monta monta kuukautta. Olin jo luovuttamassa ennen joulua, mutta nyt olen taas kevättä kohden mentäessa paremmalla fiiliksellä asian suhteen. Minusta tuntuu jotenkin, että mieheni yritää tsempata minua vähän enemmän aijempaan verrttuna. Hän yrittää ehkä nähdä myös tulevaisuuden ilman lasta, mikä on sinäänsä hyvä asia, koska se on myös hyvin hyvin mahdollista että niin käy. Itselleni adoptio on aika lailla vierasta touhua ja tietenkin myös meidän osalta poissuljettuvaihtoehto ikäeromme vuoksi.

Olemme myös pohtineet pitäisikö alkaa tukiperheeksi esimerkiksi jollekin kehitysvammaiselle lapselle, sillä uskon, että siitä saisi itsenkin paljon uusia kokemuksia ja se rikastuttaisi omaa elämää aika lailla. Luulen, että suhtautuminen ympäristöön ja elämään ylipäänsä muuttuisi aika paljon. Olemme molemmat pohjimmilatamme todella kilttejä ja avuliaita ihmisä, joten meistä olisi hienoa saada auttaa sellaista perhettä, joka oikeasti tarvitsee apua. Fakta kuitenkin on se, että niin kauna kuin meidän välinen suhteemme on haastava emmekä kumpikaan tiedä tuelvaisuudesta vielä tarkkaan. Jatkuuko se yhdessä vai erikseen on varmasti tähän väliin oiva kysymys. On kuitenkin selvää sekä minulle, että miehelleni että luovuttamassa ei olla kovinkaan helposti.

Olin eilen kahden pitkä-aikaisen ystävättärieni kanssa lounaalla ja he juuri kertoivat miten heidän parisuhteensa voivat tahoillaan. Tämän keskustelun päätteeksi tajusin kuinka hyvä mies minulla on, en oikeastaan voisi mitenkään löytää parempaa mistään. Tiedän, että hän rakastaa minua kaikesta huolimatta. Minusta ikäero sopii mielle. En oikeastaan jaksaisi ystävieni kaltaisia miehiä omassa kotonani kovinkaan kauaa...

Nyt ulos nauttimaan aurinkoisesta säästä ja koirien kanssa lenkille!