Terkui Buenos Airesista!

Pääsimme nyt siis kaikesta soosaamisesta huolimatta lähtemään viime viikolla Buenos Airesiin. Olemme täällä nyt kutakuinkin sovussa. Alku ei oikein lupavaasti lähtenyt käyntiin, sillä mieheni ryyppäsi vielä edellisenä iltanan todenteolla. Ilmeisesti hänen siskonsa sai kuitenkin taottua järkeä sen verran mieheni päähän, että sai itsensä jollain tavalla tällättyä koneeseen. Voin kertoa omakohtiasesta kokemuksesta, että matkustaminen henkilön kanssa, joka on aika päihtynyt, vaatii vähintäänkin rautaisia hermoja. Nelivuotiaan kummipoikani kanssa matkustaminen kesällä osoittautui huomattavasti helpommaksi tehtäväksi.

Nyt luojan kiitos olemme turvallisesti perillä. Juominen vaan ei ole loppunut, aihe ei tosin ole mennyt pahemmaksikaan ja luuleen, että pahin on takana päin. En tiedä mikä minua vaivaa, sillä aina kun mieheni juo ja hänellä on putki päällä, minuun iskee jokin sairas hoivavietti.

Ajoittain pohdin suhteemme tulevaisuutta. Eikä se kyllä tätä tahtia kovin valoisalta näytä. Olemme myös puhuneet siitä yhdessä, mutta se ei varsinaisesti tuota mitään hyvää lopputulosta, sillä niin kauan kuin mieheni ei myönnä ongelmaansa, niin asiat vain roikkuvat,

Välillä minusta tuntuu, että tässä sopassa on lusikoita Fiskarsin kuukausituotannon verran. Uskon kyllä, että ihmiset haluavat vain hyvää. Toivon mukaan tämä tästä alkaa helpottaa :)


Mukavaa joulunodotusta ja terkut lämpimästä!

Ketään ei voi omistaa

Omat tunteet on taas mennyt melkoista vuoristorataa. Miestäni kiinnostaa enemmän alkoholi kuin minä. Olen vähän mustasukkainen alkoholille, kun sen varastaa meidän perheessä kaiken huomion. Häämatkalle pitäisi lähteä loppuviikosta ja toinen vaan makaa kotona ja juo kaljaa.

Olen niin voimaton tässä tilanteessa, tiedän ettei ketään saa parannettua alkoholista ellei itse sitä halua ja ongelmaa myönnä. Minua loukkaa vain ajatus siitä, että alkoholi vie voiton, vaikka olemme lähdössä häämatkalle. Täytynee kyllä myöntää, että aika arvoton olo on. Mitä sanon kaikille ihmisille, että miksi emme lähteneetkään häämatkalle?

Elämää alkoholistin kanssa

Mieheni alkoi taas juomaan. Se tapahtuu aina säännöllisin väliajoin ja olenkin tiettyjen merkkien perusteella jo muutaman viikon aikana "odottanut", että milloin on se hetki. Jotenkin ajattelin, että pariterapia olisi auttanut, että hän olisi pysynyt kuivilla häämatkaamme asti.. Lähdemme sinne loppuviikosta. Mutta hän oli nyt työmatkalla ja siitä jäi putki päälle.

Lähdin tänään äitini luokse, sillä juomista jatkui jo toista päivää enkä jaksa katsella sitä. Pahimmillaan juominen on kestänyt kolmisenkin viikkoa, mutta todella toivon, että hän saa kerättyä itsensä häämatkallemme. Pohdin tässä vähän, jos hän ei saa itseään kerättyä, niin lähden matkalle yksin. Paluu on vasta tammikuussa, että pitää katsoa miten asia tästä nyt suttaantuu.

En ole vielä puhunut asiasta kenellekkään, joten annan hänelle nyt muutaman päivän armoa, jos hän vaikka nousisi taas omille jaloilleen. On jotenkin käsittämätöntä, miten ihminen muuttuu alkoholinvaikutuksen alaisena. En onneksi ole kokenut väkivaltaa, eikä hän poistu kodistamme, mutta tunnelma siellä on kireä, koska olen toki todella vihainen, enkä edes tiedä miten tukisin häntä. Yritän aina tukea häntä kun on selvinpäin, mutta olo nyt jotenkin todella voimaton, kun en saa asioihin mitään tolkkua...

Ehkä tämä vähitellen vielä tästä muuttuu hyväksi. Nämä hetket vaan saa aina ajattelemaan, että mitä tekisin jos meillä olisi lapsi(a). Vauvan kanssa voisi vielä lähteä pois, mutta vähänkään vanhemmalta lapselta asiaa on lähes mahdoton salata. Enkä usko siihen, että juominen loppuisi lapsen jälkeen, vaikka se kai tällä hetkellä rasittaa suhdettamme eniten. En kuitenkaan usko, että se laukaisi juomista. Hän kuitenkin sanoi viimeksi pariterapiassa, että hänellä on hyvä olla suhteessamme, kuten myös minullakin. Tiedän, etten saa mistään miestä, joka rakastaisi ja arvostaisi minua enemmän. Arkemme vain on välillä hieman haastavaa, mutta todella toivon, että tästä selvitään!

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille! :)