Hyvää lapsettomien lauantaita!

Tänään on siis lapsettomien lauantai - törmäsin tähän "juhlapäivään" ihan sattumalta, kun surffailin internetissä. Aluksi ajattelin, että onpa tyhmää juuri äitienpäivää edeltävänä päivänä viettää lapsettomien lauantaita, mutta kuitenkin tulin siihen lopputulokseen, että se on hyvä muistutus kaikille, ettei vanhemmuus ole koskaan itsestään selvää. Suomessa joka viiden nelikymppinen nainen ja lähes joka kolmas samanikäinen mies on lapseton. Osa toki omasta tahdostaan.

Nyt se taas alkoi!

Vietimme mieheni kanssa nyt viimeistä viikkoa Suomessa yhdessä. Viikko meni oikein mukavasti, olimme aika paljon kotona ja kävimme joka ilta ulkona syömässä. Oli todella kivaa saada vähän asiota puhuttua yhdessä kerrankin ajan kanssa.

Mieheni oli eilen illalla jossain "pakollisessa" iltatilaisuudessa ja siitä sitten näyttääkin putki jatkuneen ainakin tälle päivälle ja pelkään, ettei loppua ole taas muutamaan viikkoon tulossa. Lupailinkin viime postauksessa tiedän lukijoiden toiveiden pohjalta käydä asioita läpi blogissani ja mielestäni tässä on valitettavasti erittäin luonnollinen mahdollisuus käsitellä elämää alkoholistin kanssa.

Vaikka osasin ikäänkuin kokoajan odottaa hetkeä, jolloin hän jää kotiin makaamaan, tuli se silti taas hieman yllätyksenä minulle. Yleisesti ottaen voin vain todeta, että loppuviimeksi et voi luottaa toiseen lainkaan. Meillä piti olla tänään minun mittapuuni mukaan suhteellisen tärkeä yhteinen meno, johon sitten jouduin menemään ja valehtelemaan hänen puolestaan.

Viimeksi kuin miehelläni oli putki päällä Ulla Appelsin kirjoitti osuvan kolumin Ilta-Sanomissa. Kolumnissaan hän lähestyi asiaa alkoholistin siskona, joka myös valehteli veljensä puolesta, kuten minä mieheni. He olivat lopettaneet hänen alkoholisti veljensä ainaisen auttamisen, jolloin jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa; kuolla tai selvitä. Mielestäni mieheni tilanne on osittain vähän erilainen kun ns. tavisjuopon, sillä mieheni voi olla esimerkiksi töistä pois kuukauden, ilman että joutuu siitä mihinkään ongelmiin työpaikallaan saatikka taloudellisiin vaikeuksiin, joihin tavalliset työssäkäyvät ihmiset jossain välissä joutuisivat. Toinen mielestäni iso ongelma on, että hänen poissaollessaan asiat aina hoituvat jollain tavalla kotiin päin, vaikka hän saattaakin jättää yhtäkkisellä poissaolollaan alaisensa pieniin ongelmiin. Toisataiseksi ei ole vielä tullut sellaista tilannetta vastaan, että hän olisi joutunut kantamaan tekojensa seuraukset. Mielestäni hän on oppinut hieman luottamaan liikaa siihen, että asiat aina kuitenkin hoituvat.

Kolmas erittäin ärsyttävä asia tässä tilanteessa on äitini. Voisi kuvitella, että hän saarnaisi tyyliin: "itse olet miehesi valinnut!" VÄÄRIN, hän puolustaa jotenkin miestäni aina ja yrittää lepytellä minua, mikä saa minut tietenkin vain enemmän raivonvaltaan.

Vietin tänään kuitenkin kivan päivän ensin koirien kanssa ulkoilessa ja sitten näin vielä muutamaa ystävääni! Nyt pitäisi alkaa vähä pakata (yöööök) todella vaikeaa miettiä, että mitä kaikkea tarvitsee ottaa mukaan... Olen kaikesta huolimatta todella innoissani :)

Muutto Saksaan

Sain työpaikan Saksasta, joten muutto on taas jälleen edessä. Hyvillä mielin voi muutta, kun kävimme hoitamassa mieheni kanssa kansalaisvelvollisuudet viimeisenä ennakkoäänestyspäivänä. Alku keväästä ajattelin, että en äänestäisi kokoomusta, mutta tämän perheen virallinen poliittinen kanta on kokoomus, joten minulta herui myös yksi ääni kookoomukselle.

Mieheni on tämän viikonlopun Italiassa, joten minä menin Turkuun katsomaan perhettäni ja ystäviäni. Tosin äiti on kyllä matkalla. Olin veljeni ja kummipoikani kanssa Skanssissa ja vietimme hieman aikaa yhdessä :)

Ensi viikko meneekin pelkästään mieheni kanssa. Olemme sopineet, että teemme jotankin kivaa koko viikon. Emme tosin ole varanneet mitään, mutta muutama päivä ihan vain kotonakin tekee terää :)
Olenkin tässä talven aikana haalinut erilaisia kirjoja, mutta en ole missään välissä koulukiireiden vuoksi ehtinyt niitä lukea, joten muutaman päivän ajan voisin pelkästään lukea vaikkapa ulkona terassilla sään salliessa.

Yritän  seuraavassa postauksessa käydä hieman asioita läpi, joita te lukijat olette toivoneet (mm. millaiset välit minulla on nykyään ex-poikaystävääni, yleisesti alkoholistin kanssa elämisestä, pariterapiasta, lapsettomuudesta, ikäerosta ja siitä lähipiirille kertomisesta, matkustamisesta ja jokunen oli kaivannut enemmän kuvia joita yritän myös jatkossa ottaa enemmän) :)

Aurinkoa kaikille!

Huomenna Saksaan

Huomenna on lähtö Saksaan. Hieman kyllä jännittää, sillä jos pääsen sinne töihin, muuttaa se meidän arkea aika lailla. Onnksi olen saanut nyt mieheni tämän asian puolelle, hänkin on jo osittain aiheesta innostunut. Emme ole vielä tarkemmin miettineet käytännön järjestelyja mikäli saan työpaikan, mutta uskoisin, että asiat ovat hyvin helposti järjestettävissä. Mieheni käy kuitenkin töidensä vuoksi todella paljon Saksassa.

Olen itse sen tyyppinen ihminen etten halua mennä asioiden edelle, joten ehdin kyllä suunnitella kaiken ennen kun muutto Saksaan olisi edessä. Nyt on vaan asioiden suhteen vähän luottavaisempi mieli kun teemme tätä projektia yhdessä :)

Tasan kuukausi

Tasan kuukausi on kulunut viime postauksesta. Aika vain kuluu todella nopeasti. Käväsin Saksassa työhaastettulssa ja huhtikuun alussa menen uudemman kerran Saksaan, sillä he haluavat, että työskentelen viikon verran yrityksessä ja he tekevät päätöksen sitten, ottavatko minut.

Päätimme pariterapeuttimme toimesta koittaa vaihtoehtoa, jossa emme asu yhdssä. Arki on se, joka on meidän suhteen kompastuskivi, niinkuin yleensäkin. Onneksi meillä on se vaihtoehto, että voimme pitää kahta asuntoa. Rakastamme kuitenkin toisiamme aivan valtavasti ja olenkin päättänyt, etten aijo luovuttaa kovin helposti. Tiedän, että ulkopuoliset ihmiset arvostelevat edestakaisin soosaamista, mutta tärkeintä on, että löydämme keinon, miten voimme pitää toisemme elämässä ilman suurempia riitoja.

Lapsenhankinta on nyt toistaiseksi jäissä. Olinkin tänään katsomassa ystäväni noin kuukauden ikäistä lasta. Pientä poikavauvaa sylissä pitäessäni, ajattelin, että oma on jossain välissä saatava. Synnytyskauhutarinan kuultuani, totesin että on ehkä ihan hyvä, että meidän lapsenhankintahaaveet ovat jäissä.

Olen löytänyt jälleen biisin, joka kuvaa erittäin hyvin mieheni ja minun tilannetta; Sanni 2080-luvulla. Toivon kuitenkin, että jaksamme tehdä riittävästi töitä suhteemme eteen. Toistaiseksi erillään asuminen on meidän mielestä ollut hyvä vaihtoehto. Onhan se jännää mennä taas toisen luokse yöksi ;)

Taas on aikaa vierähtänyt kuukauden verran viime postauksesta. Kerrankin voin sanoa käsisydämellä, ettei tämän kuukauden aikana ole tapahtunut mitään mullistavaa minun elämässäni, eikä edes parisuhteessani. Mitä nyt sunnuntaina hain salaa töitä Saksasta.  Mutta ajoin kertoa asiasta, mikäli asia jotenkin etenee, tuskinpa vain.

On edelleen erittäin turhauttavaa, sillä olemme yrittäneet lasta jo monta monta kuukautta. Olin jo luovuttamassa ennen joulua, mutta nyt olen taas kevättä kohden mentäessa paremmalla fiiliksellä asian suhteen. Minusta tuntuu jotenkin, että mieheni yritää tsempata minua vähän enemmän aijempaan verrttuna. Hän yrittää ehkä nähdä myös tulevaisuuden ilman lasta, mikä on sinäänsä hyvä asia, koska se on myös hyvin hyvin mahdollista että niin käy. Itselleni adoptio on aika lailla vierasta touhua ja tietenkin myös meidän osalta poissuljettuvaihtoehto ikäeromme vuoksi.

Olemme myös pohtineet pitäisikö alkaa tukiperheeksi esimerkiksi jollekin kehitysvammaiselle lapselle, sillä uskon, että siitä saisi itsenkin paljon uusia kokemuksia ja se rikastuttaisi omaa elämää aika lailla. Luulen, että suhtautuminen ympäristöön ja elämään ylipäänsä muuttuisi aika paljon. Olemme molemmat pohjimmilatamme todella kilttejä ja avuliaita ihmisä, joten meistä olisi hienoa saada auttaa sellaista perhettä, joka oikeasti tarvitsee apua. Fakta kuitenkin on se, että niin kauna kuin meidän välinen suhteemme on haastava emmekä kumpikaan tiedä tuelvaisuudesta vielä tarkkaan. Jatkuuko se yhdessä vai erikseen on varmasti tähän väliin oiva kysymys. On kuitenkin selvää sekä minulle, että miehelleni että luovuttamassa ei olla kovinkaan helposti.

Olin eilen kahden pitkä-aikaisen ystävättärieni kanssa lounaalla ja he juuri kertoivat miten heidän parisuhteensa voivat tahoillaan. Tämän keskustelun päätteeksi tajusin kuinka hyvä mies minulla on, en oikeastaan voisi mitenkään löytää parempaa mistään. Tiedän, että hän rakastaa minua kaikesta huolimatta. Minusta ikäero sopii mielle. En oikeastaan jaksaisi ystävieni kaltaisia miehiä omassa kotonani kovinkaan kauaa...

Nyt ulos nauttimaan aurinkoisesta säästä ja koirien kanssa lenkille!

Paluu Suomeen

Tulimme eilen takaisin Suomeen ihanasta lämmöstä! Ihmettelen vieläkin alkusählingin perusteella, että pääsimme edes lähtemään. 

Luonto oli kerrassan upeaa ja harrastinkin alku loman todella paljon liikuntaa. Sain vain joulun aikoihin pahan poskiontelontulehduksen, joka hidasti hieman menoa. Olin myös Argentiinalaisessa sairaalassa punkteeraamassa poskionteloni taas uuteen uskoon - sitä kivun määrää en todellakaan osannut arvioida etukäteen. :D

Myös mieheni tutustui paikalliseen sairaalaan vielä minua lähemmin, sillä hänen alkoholin käyttönsä ei todella lakannut kun saavuimme kohteeseen. Kuin ihmeen kaupalla sain hänet ylipäänsä menemään lääkäriin, sillä hänen silmänvalkuaisetkin olivat ihan keltaiset. Nyt tervydentilan tutkimukset jatkuvat täällä Suomessa.